Vuosi kanin omistajana
Aluksi olin tosi epävarma kanien suhteen. En osannut kunnolla edes kääntää kania selälleen joka nyt kyllä naurattaa. Olen iloinen että sain nuin tempperamenttisen kanin jo alkuun niin tuli opittua vähän sitä että yleensä kanit eivät ole niin ihmisrakkaita kun esim koirat. Ja tuli myös opittua se ns. tiukempi asenne kanin käsittelyssä ettei antanut kanille periksi vaan käsitteli ja piti kunnolla kiinni jos kanin rimpuloiminen oli vielä pientä. Mulla tuntui jo parinviikon päästä kun Pepsi oli sopeutunut koiriin ja koko taloon yleensäkkin että Pepsi olisi ollut meillä aina. Oli kyllä hirveä katastrof kun Pepsi oli häipynyt häkistä kun oli siellä. Nykyään se vaan tuntuu siltä että "jaa Pepsi asialla taas, eipä yllätä" ja ei ole enää ku yöt ja kun olen poissa niin häkissä.
Pepsi
Tässä on tosiaan vuosi matkaa kuljettu ja Pepsi on muuttunu hirveästi. Tullesssaan oli tosi nössö "mammanpoika" mutta todella utelias ja menevä. Tuo mammanpoikuus on mennyt pois. Antaa nykyään turpiin koirillekki jos siltä tuntuu eikä pelkää oikeastaan mitään. Uteliaisuus ja meneväisyys on pysynyt aina ennallaan eikä ole ollut ollenkaan kausia jollon näitä luonteen piirteitä ei olisi nähty. Pepsi on ollut todellakin mahtava eka kani joka on opettanut paljon. Pepsi otettiin myös hyvältä kasvattajalta vaikka olikin vahinko poikue ja Sandra ei muuten kaneja kasvattanut. Ollaan käyty vuoden aikana 6 näyttelyssä ja aijotaan jatkossakin kierrellä niin paljonkun on vain mahdollista!
Voin jo nyt sanoa että kanin omistaminen on todella mukavaa ja aijon viedä kaniharrastukseni pitkälle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Moikka! Kommentit on aina tervetulleita. Pyrin vastaamaan jokaiseen edes jotain :)